Esineistä, ihmisistä, verkostoista ja ideoista

Mikromarkkinointia massoille

Kolumni ion julkaistu Taloussanomien ITviikossa 15.11.2007

Marraskuussa 2005 kiinalaiset taideopiskelijat Wei Wei ja Huang Yi Xin lataavat internetiin hupailuvideon, jossa he esittävät playbackina Pu Shu’n kappaleen Radio in my head! matkien suositun poplaulajan ilmeitä ja eleitä. Videon taustana on opiskelijämppä.

Muutama kuukausi myöhemmin Wei Wei ja Huang Yi ovat palvottuja supertähtiä, jotka ilmehtivät Aasialaisilla televisiokanavilla ja mainoksissa Motorolan brandimannekiineina.

Katsotaan asiaa Motorolan kannalta. Motorolassa on huomattu, että nuoret katsovat nykyisin vähemmän televisiota ja enemmän YouTubea. YouTube on uusi media, sanovat konsultit, joiden mielestä Motorolan täytyy mennä YouTubeen.

Ensin tulee mieleen teettää oma YouTube video mainostoimistolla. Se on kuitenkin kallista puuhaa eikä onnistumisesta ole takeita. Pahimmassa tapauksessa käy vielä niinkuin L'oreallille, jonka mainostoimiston keksimä kuvitteellinen promo-bloggaaja sai tuhansien asiakkaiden vihat niskoilleen, kun huijaus paljastui.

Toinen vaihtoehto on käyttää muiden tuottamaa valmista sisältöä. Wei Wein ja Huang Yi Xin tapauksessa he olivat tuottaneet verkkoon musiikkivideon, jonka sisältö ja katsojamäärät sopivat Mororolan profiiliin.

Yrityksen kannalta tällainen hypermarketti-strategia on kiinnostava vaihtoehto. Siihen ei juurikaan liity tuotantokustannuksia tai riskiä mainoskonseptin epäonnistumisesta. Sopiva mainospaikka kun valitaan toteutuneen, helposti mitattavissa olevan suosion perusteella. Näinhän myös Google-mainokset toimivat.

Sosiaalisia verkostoja hyödyntävän markkinoinnin mahdolisuudet näyttävät olevan rajattomat. Seuraavaksi konsultit kehottavat Motorolaa luomaan sivun Facebookiin, jotta tavalliset ihmiset voisivat merkitä Motorolan ystäväkseen. Näin tapahtuu, ja Facebookin automaattisesti kavereille näyttämät viestit  pitävät brändin nimeä näkyvillä käyttäjien ystäväverkostoissa.

Jos Facebookin perustajaa Mark Zuckerbergia on uskominen, yritykset panostavat yhä enemmän sosiaalisissa verkostoissa tapahtuvaan mikromarkkinointiin. Tuotekehitys- ja markkinointi-organisaatioden rajat hälvenevät ja yksityisten ihmisten verkossa saama huomio,  kontaktit ja vapaa-ajalla tuotettu sisältö on valjastettavissa kaupallisiin tarkoituksiin. Jokainen voi toki itse päättää kenen mainostauluksi ryhtyy.

Download Esimerkkejatilauksesta.ppt

Kaikki kaverit samaan kuvaan

Tämä kolumni on julkaistu Taloussanomien IT-viikkossa 11.10.2007.

Viimeisen viikon aikana sähköpostiin on tupsahtanut 45 Facebook-kutsua. Keväällä tuli 70 Dopplr-kutsua. Uusia Jaiku-ystäviä tulee joka päivä,  Flickr-kontakteja vähintään kerran viikossa ja LinkedIn-kutsujakin vielä tipahtelee muutama. Verkostoni näyttää siis kasvavan ilman että teen asialle itse yhtään mitään.

Paitsi että ei se siitä mihinkään kasva. Vanhat kontaktini ne vaan saavat uusia ulottuvuuksia, kun jokaisessa palvelussa samat ihmiset merkkaavat toisensa uudelleen ystäviksi. Kokonaisnäkymää hajautetusta tuttavaverkostostani ei ole kellään. Vielä.

Suositun LiveJournal-blogipalvelun perustaja Brad Fitzpatrick on sitä mieltä, että hajautettujen sosiaalisten verkkojen kokoaminen yhteen on kova juttu. Blogillaan julkaisemassaan esseessä Thoughts on the Social Graph Fitzpatrick ja David Recordon kertovat aikovansa rakentaa sovelluksen, joka kerää käyttäjän kaikki eri palveluihin luomat kontaktilistat yhteen pääkaavioon. Sovellusta tukevaan palveluun kirjautuessa käyttäjä näkee, ketkä aikaisemmista ystävistä ovat jo siellä. Fitzpatrick kohautti siirtymällä heti suunnitelmien julkaisun jälkeen Googlen leipiin.

Fitzpatrickin kaavio-keskustelu sai uutta pontta, kun TechCruch vuoti tiedon Googlen aikomuksista rökittää Facebook (ja samalla pieni osa Microsoftista) avaamalla palveluidensa rajapinnat kolmansille osapuolille marraskuussa. Jos tieto pitää paikkansa tarkoittaisi se sitä, että Googlen palveluihin syötetty verkostoitumistietomme olisi pian muiden palvelujen käytettävissä, jos käyttäjä antaa siihen luvan.

Hyviä uutisia aloitteleville palveluille on se, että muualla kerätyn ystäväverkoston saa helposti tuotua mukana. Toisaalta pelkkä kuka tuntee kenetkin-tieto ei enää tänä päivänä riitä uuden palvelun ideaksi. Verkostoitumistietojen vapauttaminen patistaakin yhteisöllisten palveluiden kehittäjiä miettimään entistä tarkemmin sovelluksensa tarjoomaa. Pelkästään verkostoitumisen ympärille rakennetut palvelut joutuvat vaikeuksiin. Sitä vastoin ihmisiä vahvasti yhteen sitovan asian eli heitä yhdistävän sosiaalisen kohteen oivaltavat todennäköisesti menestyvät.