Esineistä, ihmisistä, verkostoista ja ideoista

Tunnelmia Ratulasta

Tunnelmia kesäkodista

Avoin vallankumous

Kolumni ion julkaistu Taloussanomien ITviikossa 13.12.2007

13. joulukuuta, 2010.  Tänä vuonna olen päättänyt antaa joululahjaksi pelkästään erilaisia kokoelmia. Äiti saa DVD:nä kaikki Ansa Ikosta koskevat radio- ja tv-ohjelmat. Veljelle tilaan kirjan, johon kokoan kaikki kiinnostavat hybridiautojen kehityksestä julkaistut artikkelit suomalaisissa ja englanninkielisissä lehdissä. Vaari saa Virkkusen Natoa koskevia pääkirjoituksia vuosilta 1991-2007. Kaikki muutamalla klikkauksella, kotiin kuljetettuna uudesta Yhtyneiden Arkistojen palvelusta.

Poks. Taas sama uni.

1980-luvulla perustettiin avoin yliopisto. 1990-luvulla tuli avoin lähdekoodi ja avoin rakentaminen. 2000-luvulla ruvettiin puhumaan avoimesta innovoinnista ja avoimista ohjelmointirajapinnoista. BBC ja YLE näyttivät esimerkkiä avointen ohjelmatietokantojen rakentamisessa. Poliitikot avautuivat äänestäjilleen blogeillaan. Helsinkiin tuli vihdoin avoin langaton verkko. Piilaaksossa kehittäjiä kiinnostavat avoimet sosiaalisen median rajapinnat ja nyt juuri ajatellaan, että tulisipa helmikuu, jolloin Apple vihdoin avaa iPhonensa.

Avoimuudesta intoilu kuulosti oudolta vielä kymmenen vuotta sitten. Tänä päivänä se on kehitystä ohjaava mantra.  Ja enemmänkin. Suuret yritykset kuten DVD:n ja Aibo-robottikoiran kehittänyt Sony ja iPhonen kehittänyt Apple ovat saaneet huomata, että riippumattomien kehittäjien ja käyttäjien taistelu suljettuja järjestelmiä vastaan voi kasvaa odottamattomiin mittasuhteisiin. Tallaista riskiä ei moni yritys enää uskalla ottaa.

Avoimuuteen liitetään monenelaisia reilulta kuulostavia asioita. Saa opiskella ilman että täytyy tehdä sitä päätoimisesti. Saa parantaa tuotteita, jotka on ostanut itselleen. Saa käyttää toisten työkaluja. Saa parantaa toisten käytössä olevia, toisten kehittämiä tuotteita. Saa lukea tutkimuksia ja katsella ohjelmia, joiden tekemistä on rahoittanut maksamalla veroja. Saa kommentoida. Saa tietää melkein kaiken.

Tämä on käytäntölähtöistä sosiaalidemokratiaa. Ei pelkästään. Tämä on tiedon yksityisomistuksesta ulos yhteisomistukseen murtava globaali kommunistinen vallankumous, jonka informaatiokapitalismi on laittanut liikkeelle.

Kuinka pitkään se jatkuu?

Mikromarkkinointia massoille

Kolumni ion julkaistu Taloussanomien ITviikossa 15.11.2007

Marraskuussa 2005 kiinalaiset taideopiskelijat Wei Wei ja Huang Yi Xin lataavat internetiin hupailuvideon, jossa he esittävät playbackina Pu Shu’n kappaleen Radio in my head! matkien suositun poplaulajan ilmeitä ja eleitä. Videon taustana on opiskelijämppä.

Muutama kuukausi myöhemmin Wei Wei ja Huang Yi ovat palvottuja supertähtiä, jotka ilmehtivät Aasialaisilla televisiokanavilla ja mainoksissa Motorolan brandimannekiineina.

Katsotaan asiaa Motorolan kannalta. Motorolassa on huomattu, että nuoret katsovat nykyisin vähemmän televisiota ja enemmän YouTubea. YouTube on uusi media, sanovat konsultit, joiden mielestä Motorolan täytyy mennä YouTubeen.

Ensin tulee mieleen teettää oma YouTube video mainostoimistolla. Se on kuitenkin kallista puuhaa eikä onnistumisesta ole takeita. Pahimmassa tapauksessa käy vielä niinkuin L'oreallille, jonka mainostoimiston keksimä kuvitteellinen promo-bloggaaja sai tuhansien asiakkaiden vihat niskoilleen, kun huijaus paljastui.

Toinen vaihtoehto on käyttää muiden tuottamaa valmista sisältöä. Wei Wein ja Huang Yi Xin tapauksessa he olivat tuottaneet verkkoon musiikkivideon, jonka sisältö ja katsojamäärät sopivat Mororolan profiiliin.

Yrityksen kannalta tällainen hypermarketti-strategia on kiinnostava vaihtoehto. Siihen ei juurikaan liity tuotantokustannuksia tai riskiä mainoskonseptin epäonnistumisesta. Sopiva mainospaikka kun valitaan toteutuneen, helposti mitattavissa olevan suosion perusteella. Näinhän myös Google-mainokset toimivat.

Sosiaalisia verkostoja hyödyntävän markkinoinnin mahdolisuudet näyttävät olevan rajattomat. Seuraavaksi konsultit kehottavat Motorolaa luomaan sivun Facebookiin, jotta tavalliset ihmiset voisivat merkitä Motorolan ystäväkseen. Näin tapahtuu, ja Facebookin automaattisesti kavereille näyttämät viestit  pitävät brändin nimeä näkyvillä käyttäjien ystäväverkostoissa.

Jos Facebookin perustajaa Mark Zuckerbergia on uskominen, yritykset panostavat yhä enemmän sosiaalisissa verkostoissa tapahtuvaan mikromarkkinointiin. Tuotekehitys- ja markkinointi-organisaatioden rajat hälvenevät ja yksityisten ihmisten verkossa saama huomio,  kontaktit ja vapaa-ajalla tuotettu sisältö on valjastettavissa kaupallisiin tarkoituksiin. Jokainen voi toki itse päättää kenen mainostauluksi ryhtyy.

Download Esimerkkejatilauksesta.ppt

Kaikki kaverit samaan kuvaan

Tämä kolumni on julkaistu Taloussanomien IT-viikkossa 11.10.2007.

Viimeisen viikon aikana sähköpostiin on tupsahtanut 45 Facebook-kutsua. Keväällä tuli 70 Dopplr-kutsua. Uusia Jaiku-ystäviä tulee joka päivä,  Flickr-kontakteja vähintään kerran viikossa ja LinkedIn-kutsujakin vielä tipahtelee muutama. Verkostoni näyttää siis kasvavan ilman että teen asialle itse yhtään mitään.

Paitsi että ei se siitä mihinkään kasva. Vanhat kontaktini ne vaan saavat uusia ulottuvuuksia, kun jokaisessa palvelussa samat ihmiset merkkaavat toisensa uudelleen ystäviksi. Kokonaisnäkymää hajautetusta tuttavaverkostostani ei ole kellään. Vielä.

Suositun LiveJournal-blogipalvelun perustaja Brad Fitzpatrick on sitä mieltä, että hajautettujen sosiaalisten verkkojen kokoaminen yhteen on kova juttu. Blogillaan julkaisemassaan esseessä Thoughts on the Social Graph Fitzpatrick ja David Recordon kertovat aikovansa rakentaa sovelluksen, joka kerää käyttäjän kaikki eri palveluihin luomat kontaktilistat yhteen pääkaavioon. Sovellusta tukevaan palveluun kirjautuessa käyttäjä näkee, ketkä aikaisemmista ystävistä ovat jo siellä. Fitzpatrick kohautti siirtymällä heti suunnitelmien julkaisun jälkeen Googlen leipiin.

Fitzpatrickin kaavio-keskustelu sai uutta pontta, kun TechCruch vuoti tiedon Googlen aikomuksista rökittää Facebook (ja samalla pieni osa Microsoftista) avaamalla palveluidensa rajapinnat kolmansille osapuolille marraskuussa. Jos tieto pitää paikkansa tarkoittaisi se sitä, että Googlen palveluihin syötetty verkostoitumistietomme olisi pian muiden palvelujen käytettävissä, jos käyttäjä antaa siihen luvan.

Hyviä uutisia aloitteleville palveluille on se, että muualla kerätyn ystäväverkoston saa helposti tuotua mukana. Toisaalta pelkkä kuka tuntee kenetkin-tieto ei enää tänä päivänä riitä uuden palvelun ideaksi. Verkostoitumistietojen vapauttaminen patistaakin yhteisöllisten palveluiden kehittäjiä miettimään entistä tarkemmin sovelluksensa tarjoomaa. Pelkästään verkostoitumisen ympärille rakennetut palvelut joutuvat vaikeuksiin. Sitä vastoin ihmisiä vahvasti yhteen sitovan asian eli heitä yhdistävän sosiaalisen kohteen oivaltavat todennäköisesti menestyvät.

KUTSU: DESIGNIN MIKROMARKKINOINTI seminaari 16.10 klo 17-19

Seminaari tiistaina 16.10.2007 kello 17–19
Design Forum Finland, Erottajankatu 7 (näyttelytila)

Internet muutoksessa. Miten muuttuu design-tuotteiden markkinointi?

Internet ja siihen liittyvät sosiaalisen median palvelut ovat parin vuoden aikana kehittyneet välineiksi, jotka ravistelevat totuttuja tapojamme suunnitella ja markkinoida tuotteita. Kilpailua käydään nyt siitä, kuka pystyy näkymään ja erottautumaan suosituksiin ja yhteisöllisyyteen perustuvilla markkinoilla. Social Objects -projektin ja Design Forumin yhteinen seminaari käsittelee designin mikromarkkinointia internetissä. Keskustelun alustaa Social Objects -projektin vetäjä Ulla-Maaria Mutanen. Keskeisiä kysymyksiä ovat:
Miten internet muuttuu? Miten muutos näkyy design-tuotteiden markkinoinnissa? Miten valjastaa vertaisryhmien välinen suosittelu palvelemaan omaa liiketoimintaa?

Social Objects -projekti alkoi lokakuussa 2006 ja päättyi heinäkuussa 2007. Tuona aikana toteutettiin seitsemän erilaista konsepti-ideaa, joista jokainen demonstroi uudenlaista tapaa viestiä design-esineistä internetissä. Ideat ovat samalla konkreettisia prototyyppejä, joista jokainen on testattu käytännön ympäristössä.

Tervetuloa!
vp. 15.10. Aila Kolehmainen, +041 538 7533

Facebook vs. MySpace: sähköpostihaastattelu Olivia-lehteen

Kommentoin edellisessä Olivia-lehdessä kolmella lauseella Facebookin ja MySpacen eroja. Kommentit olivat toimittaja Ida Kukkapuron tekemästä sähköpostihaastattelusta, jonka julkaisen tässä kokonaisuudessaan – ihan vaan siksi että joskus julkaisematta jääneistä kommenteista voi lähteä liikkeelle uusia ideoita.

I: Tässä kysymykset nettiyhteisö-juttua koskien. Mistä nettiyhteisöissä on kyse?
U: Samasta kuin kaikissa yhteisöissä. Jaetuista kiinnostuksen kohteista, hengailusta, hauskanpidosta, hyväksynnän hakemisesta, kumppanin katsastuksesta.

I: Miksi kannattaa kuulua nettiyhteisöön?
U: Netti on jokapäiväisen sosiaalisen toiminnan alusta. Yhteisöjen kautta samoista asioista kiinnostuneet ihmiset löytävät toisensa helpommin.

I: Miksi ihmiset haluavat kertoa itsestään internetissä?
U: Ollakseen olemassa muille ihmisille.

I: Miksi yhteisöjä on yhtäkkiä niin paljon?
U: Helppokäyttöiset työkalut ja sosiaalisen median alustat ovat kehittyneet nopeasti. Tänä päivänä kuka tahansa voi ilmaisten työkalujen avulla perustaa yhteisön melkein minkä tahansa asian ympärille.

I: Mikä yhteisöissä koukuttaa?
U: Itseä ja omia kiinnostuksen kohteita koskeva keskustelu.

I: Mikä on nyt ajankohtaisin yhteisö mm. näistä Facebook, Iqons, Myspace vai
Jaiku?
U: No jos minulta kysytään niin ehdottomasti Jaiku! ;-D

I: Mihin seuraavaksi?
U: Liikkuminen eri verkostojen ja yhteisöjen välillä tulee helpommaksi.

I: Mitkä yhteisöistä alkavat olla vanhentuneita, epätrendikkäitä vai ovatko
mitkään?
U: Yhteisö ei ole välttämättä sama asia kuin palvelu, sillä yhden palvelun sisällä, esim. Jaikun, voi elää tuhansia pieniä harrastus- tai faniyhteisöjä (groupit). Se mikä yhdessä ryhmässä alkaa tuntua vanhentuneelta voi olla toiselle uutta.

I: Olenko out, jos en notku netissä ja ylläpidä siellä ystäväverkostoa?
U: Jos olet 15 v., jotkut ystäväsi saattavat todella ajatella että olet. Jos olet 30, tällaista dumausta ei vielä tarvitse pelätä.

Lisäkysymyksiä.

I: Miksi suhteita halutaan ylläpitää virtuaalisesti?
U: Netti tarjoaa viestintään monipuolisemmat mahdollsuudet kuin puhelin ja perinteinen kirje.

I: Voiko imagoa parantaa netissä? Toisaalta parantaako nettiprofiili imagoa?
U: Voi, jos valitsee esiintymispaikkansa, asunsa ja sanottavansa hyvin. Eri palveluihin luotavat profiilit ovat kuin käyntikortti tai CV. Joskus ne tosin näyttävät myyntiesitteiltä.

I: Facebookissa ja Myspacessa hengaillaan tuttujen kavereiden kesken? Miksi ei
livenä?
U: Varmasti hengaillaan myös livenä, jos kaverit asuvat lähellä.  Jos taas illalla pitää olla kotona, nämä palvelut tarjoavat mahdollisuuden jatkaa hengailua omasta huoneesta käsin. Ollaan ikäänkuin kotoa käsin "globaalilla raitilla".

I: Mikä on Facebookin suosion salaisuus? Entäs Myspacen?
U: Helppokäyttöisyys ja universaalisti vetoava idea "älä ole yksin".

I: Mikä on Jaiku ja miksi siitä tullee suosittu?
U: Jaiku on suomalaisten kehittämä mikrobloggauspalvelu, jossa voi kertoa perheelleen tai ystävilleen missä liikkuu, mitä tekee, onko tavoitettavissa sekä kommentoida vastavuoroisesti muiden tekemisiä. Harva jaksaa kirjoittaa blogi-kirjoitusta, mutta jokaiselta irtoaa yhden lauseen mittainen jaiku (nimi tulee sanoista haiku ja joiku).

Kolumni: Nurmion kanssa Nuuksioon

Ensimmäinen kolumni ITviikossa:

Business 2.0 –lehden mukaan Ruotsissa syntyy enemmän kiinnostavia sosiaalisen median yrityksiä kuin Suomessa. Tätä tietoa on suomalaisten innovaatio-uskovaisten vaikea sulattaa. Käynnistyy keskustelu siitä, miten sosiaalisen median kehitystä voidaan nykyisten yritystukijärjestelmien puitteissa kannustaa. Vastaus on: heikosti.

Pääosa suomalaisesta innovaatiorahoituksesta on yritystukea, jota hakiessa on esitettävä liiketoimintasuunnitelma. Web 2 -projektien kannalta tämä on ongelmallista, sillä ne eivät  useinkaan synny valmiiden yritysten sisällä. Esimerkiksi Flickr, Wikipedia, Stardoll, Last.fm, Twitter, Jaiku ja Dopplr ovat lähteneet liikkeelle yksittäisten ihmisten tai pienten kaveriporukoiden puolivakavasta, omaan innostukseen perustuvasta kokeilusta. Tuskin kenelläkään edellä mainituista oli esittää valmista liiketoimintamallia ensimmäisen puolen vuoden aikana – toisilla sellaista ei ole vieläkään. Omilla tai enkeleiden rahoilla mentiin kuitenkin eteenpäin.

Suomalainen sosiaalisen median kenttä kaipaa vähemmän raportteja ja enemmän toimintaa. Uudet ideat jalostuvat kehittäjien ja rahoittajien välisten, ei-käsikirjoitettujen kohtaamisten kautta. Näin uskoo ainakin teknologiakirjallisuuden kustantaja Tim O’Reilly, joka kutsuu 200 kiinnostavinta internet-kehittäjää kerran vuodessa telttailemaan pääkonttorinsa takapihalle. FOO Campin nimellä kulkeva nörttien ja kirjakustantajan symbioosi toimii loistavasti: kustantaja julkaisee uusista tekniikoista kirjoja ja niiden tuoma huomio auttaa kehittäjiä saamaan rahoitusta ideoiden jatkokehitykseen.  Parhaisiin ideoihin O’Reilly sijoittaa itse oman O’Reilly AlphaTech Ventures-sijoitusyhtiönsä kautta. Eipä siis ihme, että tästä myllystä putkahtaa tasaiseen tahtiin uusia Web 2-yrityksiä.

Suomessa vastaava mylly pitäisi vielä rakentaa. Ideoita meillä on, hyviä ja vapaita koodaajia, tai ennakkoluulottomia yksityisiä sijoittajia ei. Tästä kertoo vaikkapa se, että Ruotsin merkittävien internet-innovaatioiden listalla komeillut Stardoll oli alunperin turkulaisen perheenäidin ja hänen poikansa idea. Digitaalisten paperinukkien tekeminen ei kuitenkaan Suomessa saanut tulta alleen, joten homma siirtyi Ruotsiin.

Suomessa tarvitaan hyviä esikuvia ja innostavia kokoonkutsujia. Vahvin kandidaatti Suomen timoreillyksi on Sulakkeen kätilö, Taivaan ja Igglon isä Jussi Nurmio.  Jospa siis kokeillaan aluksi vaikkapa sitä, että Nurmio kutsuu täkäläisen webkakkos-skenen ja parhaat enkelikaverinsa viikonlopuksi telttailemaan lukaalinsa takapihalle Kirkkonummelle?

Sosiaalisen median palvelut: oma käyttäjäprofiili

Jussi Pullinen Helsingin Sanomista kysyi minulta millaisia sosiaalisen median palveluja käytän ja mitä voisin kertoa niistä. Tässä muutamia ajatuksia.

Monesti sosiaalisen median käyttöön liittyy sellainen oletus, että palveluita innokkaasti käyttävät henkilöt haluavat jakaa koko elämänsä muun maailman kanssa,  ja sen vuoksi he
a) ovat koko ajan tavoitettavissa
b) tavoittelevat koko ajan muita ihmisiä
c) kommentoivat webissä kaikkea mikä liikkuu
d) paljastavat kaiken elämästään
e) omistavat  huomattavan osan päivästään "sosiaaliseen löytöretkeilyyn"

Itse käytän palveluja lähes päinvastaisista syistä.  Yllämainittuihin kohtiin liittyen tämä tarkoittaa sitä, että

a) en halua olla koko ajan tavoitettavissa puhelimitse. Koska kuitenkin on ihmisiä, kuten mieheni ja omat vanhempani, jotka haluavat päivittäin tietää mitä puuhailen, viestitän päivän tapahtumista Jaikuun. Samaan motiiviin liittyy Flickr-palvelun käyttö. Nykyisin otan paljon kuvia Eliel-pojastani. Kuvat päivittyvät suoraan puhelimesta flickr-palveluun sekä Jaikuun, josta esim. kaukana asuvat isovanhemmat käyvät niitä katsomassa.

b) minusta on mukavaa tietää mitä ystävilleni kuuluu, mutta en halua häiritä heitä. Kun siis odottelen raitiovaunua tai minulla on muuten muutama minuutti luppoaikaa, katson Jaikusta mitä ystäväni ovat puuhailleet viime aikoina. Joskus kommentoin heidän jaikujaan, kysyn jotain tai lähetän vain terveisiä ratikkapysäkiltä. Tämä on hauska ja vaivaton tapa ylläpitää ystävyyssuhteita, jos soittaminen tai sähköpostin kirjoittaminen vauva toisessa kädessä tuntuu liian työläältä.

c) en halua tavata jatkuvasti uusia ihmisiä vaan syventää keskustelua niiden kanssa joita jo tunnen tai jotka ovat kiinnostuneet kanssani samoista kapeista aihealueista. Blogin kirjoittaminen on hyvä väline jäsennettyjen ajatusten tuottamiseen. Kirjoitan blogi-lastuja yleensä vain sellaisista asioista, joista minulla on jotain sanottavaa. Samasta syystä kommentoin blogeilla vain yleensä niitä kapeita aihepiirejä, joita itse seuraan.

d) Käytän esim. Flickr-palvelun tarjoamia yksityisyyden tasoja kontroloimaan kuvien julkaisua. Jotkut kuvat on tarkoitettu ainoastaan perhepiirille, toiset ystäville ja kolmannet kaikille.

e) minulla on tavallista vähemmän aikaa sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen perinteisesti kyläilemällä, kirjeitse tai puhelimitse. Kuitenkin haluan olla läsnä esim. vanhempieni ja ystävieni elämässä. Kuvien ja tekemis-tiedon jakaminen matkapuhelimella tukevat tätä tavoitetta.

Käytän päivittäin:
- Jaiku (missä olen ja mitä teen, olenko tavoitettavissa)
- Flickr (kuvien jakaminen)
- Thinglink (esineistä oppiminen)
-  AIM/Skype/Gizmo (puhelin)

Käytän viikoittain:
- Dopplr (missä ystävät matkustavat ja kuka on seuraavaksi tulossa Helsinkiin)
- blogit (projekteista tiedottaminen ja uusien ideoiden kehittely)
-  del.icio.us (kiinnostavien webbisivujen listaus)
- NetNewsWire (blogien seuraaminen)
- LinkedIn (tätä en oikeastaan käytä, hyväksyn vain minulle tulleita kutsuja)
- Last.fm (musiikin kuuntelu)

Yleisesti: minua eivät kiinnosta verkottumispalvelut koska nykyisessä verkostossa on jo tarpeeksi ylläpitämistä. Sen sijaan käytän sellaisia sosiaalisen median palveluita, joiden avulla ylläpidän ja rikastan jo olemassa olevia suhteita sekä sellaisia, jotka auttavat minua löytämään laadukkaita asioita paljon roskan joukosta (kutsuisiko tätä sitten vaikkapa nimellä sosiaalinen suodatus eli filtteröinti). Ryhdyin käyttämään suurta osaa näistä palveluista sen jälkeen kun kotiimme murtauduttiin ja tietokoneeni varastettiin. Internetissä monet tallettamisen arvoiset asiat ovat  tallessa - ainakin toistaiseksi.

Euroviisut Jaikussa