Osallistun huomenna Kunnallisalan kehittämissäätiön jäjestämään "Katse eteenpäin"-seminaariin, joka käsittelee kunta-alan tulevaisuutta. Olen päässyt erinomaiseen seuraan, sillä muita puhujia ovat:
Yliasiamies Esko Aho, SITRA
Pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara, TEKES
Pääjohtaja Raimo Väyrynen, Suomen Akatemia
Ministeri Christoffer Taxell, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK
Päätoimittaja Janne Virkkunen, Helsingin Sanomat
Filosofi Maija-Riitta Ollila
Tutkija Ulla Maaria Mutanen, Helsingin yliopisto
Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Katja Sorri
Vantaan kaupunginvaltuutettu NN
Presidenttiehdokkaat Tarja Halonen ja Sauli Niinistö.
Ohessa puheeni
"FabLab – uusi työkalu kunnallisen elinkeino-
ja innovaatiopolitiikan uudistamiseen?"
Tarkastelen aihetta ”Tulevaisuuden kunta” innovaatioiden ja osaamisen kehittämisen näkökulmasta. Puheeni perustuu väitteeseen, jonka mukaan kunnat joutuvat lähitulevaisuudessa miettimään elinkeino- ja innovaatiotoimintansa edellytykset ja organisoinnin uudelta pohjalta. Muutos edellyttää, että vahvasti institutionaalisen, yliopistojen ja yritysten tutkimus- ja kehitystoimintaan perustuvan innovaatioajattelun tulee laajentua kattamaan kolmannella sektorilla tapahtuva oppimis- ja kehittelytoiminta. Tiivistän tämän ajatuksen visioon tulevaisuuden kunnasta, joka kehittää kuntaa yhdessä kuntalaisten kanssa ja tukee uusien ideoiden ja osaamisen kehittämistä ja jakamista kaikissa ikäryhmissä. Vision taustalla on kolme viime vuosien kirjallisuudesta tuttua ajatusta, joista ensimmäinen on peräisin innovaatiokirjallisuudesta, toinen organisaatiotutkimuksesta ja kolmas kunta-alan tulevaisuudentutkimuksesta.
1. Uudet innovaatiot (etenkin mobiili- ja internetpalvelut) syntyvät yhä useammnin harrastaja- ja käyttäjäyhteisöissä, joissa käyttäjillä on mahdollisuus kokeilla uusien ideoiden toimivuutta ilman yritystoiminnan asettamia aikataulu- ja kustannusrajoitteita . Tunnettuja viimeaikaisia esimerkkejä harrastustoiminnasta alkunsa saaneista innovaatiosta ovat esimerkiksi maailman suurin internet-pohjainen tietosanakirja Wikipedia, kuvanjakopalvelu Flickr.com, suomalainen open source -käyttöjärjestelmä Linux sekä suomalainen internetpeli HabboHotel, joka on tällä hetkellä Euroopan kahdeksanneksi nopeimmin kasvava teknologiayritys.
2.Viimeaikaisen organisaatio- ja oppimistutkimuksen mukaan uutta tietoa ja osaamista syntyy parhaiten sellaisissa yhteisöissä, jotka muodostuvat konkreettisen tekemisen ympärille . Joidenkin oppilaiden on vaikea sopeutua perinteiseen kouluopetukseen, mutta heillä ei ole mitään ongelmia oppia vaativia asioita, joilla on heidän omassa yhteisössään jokin merkitys. Itse seurasin viime vuonna, kuinka teini-ikäiset lumilautailijapojat opettivat toisilleen lumilautapipojen virkkaamisen tekniikoita ja materiaaleja Lumitykki.net –nimisellä internet-sivustolla. Voin vakuuttaa, että kuka tahansa opettaja olisi hämmästymyt nähdessään millaisen määrän tietoa nämä harrastajat kokosivat yhteiselle sivustolle muutamassa kuukaudessa. Piponvirkkaus synnytti myös uutta yritystoimintaa, esimerkiksi Ville Lahtisen Outowear-merkin.
3. Kunta-alan tulevaisuustutkimusten mukaan ”voimakkaimmin merkitystään kunnan menestystekijöinä kasvattavat seutuyhteistyö, kansainvälinen verkottuminen sekä kunnan ja kolmannen sektorin yhteistyö”. Vielä on kuitenkin vaikea löytää käytännön esimerkkejä toimintamalleista, jotka tukisivat uuden osaamisen ja innovaatioiden kehittämistä näiden periaatteiden pohjalta. Viime viikolla pääsin kuitenkin tutustumaan yhteen sellaiseen.
MIT FabLab, Lyngen
Tromsön pohjoispuolella, Lyngenin kunnassa on viime elokuussa avattu MIT:n FabLab Norway, joka on Lyngenin kunnan, Innovasjon Norgen (paikallinen Te-keskuksen ja Tekesin yhteenliittymä), Norjan valtion, paikallisten yritysten ja bostonilaisen MIT- yliopiston rahoittama tutkimus- ja kehityskeskus. FabLabin ideana on olla avoin työpaja, jota kuntalaiset –koululaiset, opiskelijat, yrittäjät, tutkijat, eläkeläiset– saavat käyttää veloituksetta. Olipa idea siis lähes mikä tahansa, kuten esimerkiksi älytarrateknologiaan perustuva lampaiden paikantamisjärjestelmän rakentaminen, legorobottien suunnittelu, kannettavan tuulimyllyn kehittäminen, pikseligrafiikan painaminen taikka viikinkikulttuuria käsittelevän kurssin järjestäminen, FabLab tarjoaa tilat ja välineet idean kehittelyyn ja toteuttamiseen.
Paikallisen osaamisen ja innovaatiotoiminnan kehittämiseen tarkoitettuja FabLab-keskuksia on tällä hetkellä kymmenen eri puolilla maailmaa, esimerkiksi Intiassa ja Etelä-Afrikassa, mutta määrä saattaa muutamassa vuodessa nousta jopa tuhanteen. Vaikka MIT:n FabLab-toimintamalli on vielä kovin uusi ja siihen liittyy paljon avoimia kysymyksiä, edustaa se mielestäni sellaista elinkeino- ja innovaatiopolitiikan kehityksen suuntaa, johon kuntien tulisi suhtautua vakavasti ja suurella mielenkiinnolla. FabLab on konkreettinen järjestely, jossa
1) harrastajat ja tuottajat kohtaavat toisensa
2) opitaan konkreettisen tekemisen kautta
3) yhdistyvät kuntien tavoitteet seutuyhteistyöstä, kansainvälisestä verkottumisesta ja kunnan ja kolmannen sektorin yhteistyöstä.
Millainen olisi suomalainen FabLab?
Peesaan blogissani ajatustasi FabLabeista, mutta olisi kiinnostavaa kuulla, miten mainitsemassasi kunta-alan seminaarissa suhtauduttiin ajatukseen uudenlaisesta, yhteistyöhön perustuvasta ja ennen kaikkea kolmannen sektorin vahvasti huomioon ottavasta työpaja-ajattelusta.
Kirjoittanut: Viides rooli | 1.2.2006 klo 11.50
Kiitos, hyvä kirjoitus. Kuntaseminaarilaisten palaute oli yllättävän positiivista, ja myös muut ovat kommentoineet ajatusta. Nykyisestä elinkeinoasiamies-järjestelystä on kuitenkin vielä pitkä matka yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin aitoon yhteistoimintaan. Hyviä esimerkkejäkin on, kuten vaikkapa Mäntän kuvataideviikot tai Länsi-Suomen muotoilukeskus MUOVA.
Kirjoittanut: Ulla-Maaria | 5.2.2006 klo 21.11